Internet of Things (IoT) sekä teollisen internetin termejä käytetään yleisesti kuvaamaan digitaalisia ratkaisuja, joissa hajautetusti sijaitsevien fyysisten laitteiden ja sensoreiden tuottamaa tietoa hyödynnetään keskitetyssä tilannekuvan tuottamisessa, päätöksenteossa ja operatiivisen toiminnan ohjaamisessa.
Yksinkertaisimmillaan IoT-ratkaisut muodostuvat edullisista sensoreista, jotka lähettävät (tai joilta noudetaan) internetin välityksellä mittadataa pilvessä sijaitsevaan tietovarastoon, josta sen avulla muodostetaan erilaisia visualisointeja sekä raja-arvoihin perustuvia hälytyksiä.
Järeämmät IoT-ratkaisut voivat yksisuuntaisen tiedonkeruun ja varastoinnin lisäksi sisältää esimerkiksi laitteiden etäohjausta, konfigurointia tai etäpäivityksiä, useita erilaisia web- ja mobiilikäyttöliittymiä erilaisille sidosryhmille, karttapohjaista paikkatietoa ja edistyksellisiä analytiikkaominaisuuksia.
Ekosysteemien ja alustatalouden kukoistaessa IoT-sovellusten rakentamisessa on tärkeä huomioida rajapinnat (API), joiden avulla varastoitua tietoa on mahdollista tarjota muille sovelluksille ja/tai joiden avulla sensoridataa rikastetaan tuomalla samoihin näkymiin tietoa muista datalähteistä. Yleistä on myös se, että sovellusten käyttäjien identiteetin- ja pääsynhallinnan ratkaisuissa käyttäjien oikeudet noudetaan ulkoisesta järjestelmästä esimerkiksi AD-integraation avulla.
Mitä enemmän IoT-ratkaisu sisältää ominaisuuksia, laitehallintaa ja integraatioita, sitä tärkeämpää on huomioida sen kehittämisessä joustava ja tulevaisuuden kestävä arkkitehtuuri, huolellinen end-to-end testaus, tietoturvallisuus sekä ratkaisun skaalautuminen sekä teknisesti että kustannuksiltaan IoT-liiketoiminnan kasvaessa.
